FreeThinking

Viihde arvojen ja normien rakentajana

"Psykopaatista tuli normaali hahmo, joka halutessamme viihdyttää meitä joka ilta monen TV-kanavan kautta. Hänestä tuli myös sankari ja kenellä olisikaan oikeus postmodernissa kulttuurissa väittää, että jokin sankari on toista parempi tai huonompi. Siispä nautimme nyt päivittäin psykopaattien suorittamista murhista ja voimme mielin määrin osallistua ihmisten tappamiseen erilaisten pelien avulla.”

 

Tämän totesi Vihavainen jo vuonna 2009 tai aikaisemmin. Ja totta tosiaan, kun miettii tämän päivän televisio kanavien ohjelma tarjontaa, niin lähes joka kanavalla pyörii joku vampyyrisarja. En ole yhtäkään niistä itse seurannut. Mutta mikä ihmisiä näissä jo varhaiseen mytologiaan ja kansanperinteeseen liittyvissä hahmoissa kiinnostaa niin paljon, että niistä tuli osa populaarikulttuuriamme. Onko se erilaisuuden hakemista, kauhun ja pelon tarvetta. Joskus menneinä aikoina kutsuttiin verenimijöiksi, myös henkilöitä, jotka saattoivat toisia taloudellisesti huonoon asemaan. Nämä verenimijät eivät vieneet uhrilta verta, vaan elämisen mahdollisuuden. Heidän korvikkeeksiko näitä on luotu, eikä esitetä kuinka nämä toimivat todellisessa maailmassa.

 

Näiden vampyyritarinoiden lisäksi tarjotaan katsojille kuvitteelliseen menneisyyteen liittyviä eepoksia, kuten Game of Thrones. Tätä sarjaa, jostain syystä ryhdyin seuraamaan, kun sitä on esitetty uusintana usean jakson pätkissä. Eivät ole mitään lasten katseltavaa, sillä sitä väkivaltaa ja paljasta pintaa esiintyy runsaasti. Ehkäpä myöhäinen lähetysajankohta jotenkin heikentää heidän katsomishalujaan. Mikä siinä sai kiinnostumaan, oli ehkä usean henkilöhahmon seuraaminen tässä tarinassa. Tarinassa on todella paljon sitä samaa juonittelua, mitä varmasti on tämän päivän valtaa havittelevien piireissä, ei ehkä näin kova-otteisia keinoja kuin tässä sarjassa, mutta yhtä kaikki. Mutta se sadistisuus ja väkivalta, jota tässä sarjassa esitetään, on tietyllä tavalla poikkeavaa. Sarjassa on monia hyviä ja erittäin pahoja henkilöhahmoja, mutta yksikään heistä ei näytä olevan kuitenkaan kuolematon. Ketään ei voi pitää erikseen tarinan sankarina tähän mennessä. Hyvien tekojen tekijät joutuvat tapattamaan, lapset tappavat, siis lähes kaikki kynnelle kykenevät, osa tosin vain oman henkensä pitimiksi, ei pelkästään tarinan henkilöhahmon iloksi.

 

”Lienee tunnustettava, että perverssiä tappajaa vastaan normaali yhteiskunta on melko aseeton. Väkivallalla ihannointia kannattaisi varmaan ainakin verottaa haittaverolla, ellei huvivero enää kuulosta ajanmukaiselta, Jokaiselta uhkailijalta olisi aseet voitava takavarikoida välittömästi, ja niin edelleen. Mutta poppakonstia ei ole olemassa. Kulttuurimme on nyt Herostratoksen paratiisi, ja hän on kuolematon. Antiikin maailmassa hän oli marginaalissa, nyt yhtenä joukkonsa jäsenenä.”

 

”Onko sattumaa, että juuri tasa-arvoa korostava, joskin perusolettamuksensa mukaan ihmisen hyvyyteen uskova, humaani ja optimistinen kulttuurimme kehittää ehtimiseen paholaisia näyttämöille ja niiden seuraajia kaduille.”

 

”Kun televisio viihde alkaa olla läpeensä niin väkivaltaista, että sen katsominen kiinnostaa lähinnä marginaaliryhmiä, uskaltaa sen rajoittamista tarkoittavaa haittaveroa kannattaa vain virallinen taantumispuolue kristillisdemokraatit.”

 

Jos ihmiset ja varsinkin nuorempi sukupolvi pitävät viihteen tarjoamia arvoja ja normeja, sellaisina, joiden mukaan he myös voivat elää, olemme kyllä väärällä tiellä. Viihteen pitäisi olla hyvän olon, mielen tuomista, ei käyttäytymismallin luojana siihen liittyvinä vääristyneinä arvoina ja normeina.

 

Lähteet: Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho

http://fi.wikipedia.org/wiki/Herostratos

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset