FreeThinking

Suomalaisen ruuan ylistys

 

”Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Niiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkifileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksessä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallisin kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu.”

 

Vihavainen kysyy miksi suomalaista ruokaa ja ravintolakulttuuria ei haluta edes täällä Suomessa arvostaa puhumattakaan, että näin tapahtuisi muualla maailmassa.

 

” Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalisen ystäväni, joka viattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish Cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä aitoa ja parasta?

    Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelimme europopalisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomesta.”

 

Suomalainen ruoka parhaimmillaan on uunissa valmistetut erilaiset herkut.

 

” Suomalaisen samoin kuin venäläisenkin keittiön ydin on uuni. Se on aina ollut suomalaisen talon sydän ja sen pitkäaikaisessa jälkilämmössä ovat hautuneet erilaiset laatikot, paistit ja puurot, jälkiuunileivästä ja piirakoista puhumattakaan. Uunissa on paistettu talkkunat, makkarat ja juustot, jopa keitot ja lisäksi esimerkiksi juurekset kuten lantut ja nauriit sekä perunat. Pikaruuan ystäville uuni ei sovellu. Se on tarkoitettu pitkäjänteisen elämäntavan hallitsijoille jotka tietävät jo kolmekin tuntia etukäteen, milloin he aikovat aterioida.”

 

Ja kyllä tämä Vihavaisen tietynlainen vetoomus suomalaisen ruokakulttuurin puolesta on hyvin kannatettava.

 

” Mutta todella suomalaisen laadukkaan suomalaisen keittiön kehittäminen instituutiona olisi viimeinkin aloitettava. Sitä olisi mainostettava, arvosteltava ja kehitettävä, jotta saavutettaisiin vihdoin se arvostus, joka sille kaikella kohtuudella kuuluu. Ehkäpä olisi perustettava suomalaisen ruuan seura, johon liittyisivät ne, jotka vielä tietävät, mitä se parhaimmillaan on.

  Länsimaat saattavat olla tuhoutumassa, mutta se ei voi olla mikään tekosyy antaa suomalaisen keittiön tuhoutua.”

Osa näistä ruokaseuroista on syntynyt jo ennen tätä Vihavaisen kirjaa, mutta kyllä näitä on jo olemassa. Mutta ehkäpä moni kaipaa myös paikallista toimintaa.

Suomen Gastronomien Seura

Ruokatieto Yhdistys ry

Gastronomie Finlande

 

lähde: Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho

http://en.wikipedia.org/wiki/Eintopf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija