*

FreeThinking

Nämä runot omistaisin, jos voisin

 

Sattuipa käsiini talouteeni hommattu runokirja tai oikeammin runokokoelma KATSO POHJOISTA TAIVASTA, jonka on toimittanut arvoisa presidentin puoliso Jenni Haukio. Selaillessani sitä, minkälaisia runoja tähän teokseen oli päätynyt, sattui silmiini yhä hyvinkin tunnettu runo. Siitä runosta tuli mieleeni yhdestä kohdasta, että tämähän on juuri kuin perussuomalaiset, toki muutkin suomalaiset voivat samaistua siihen. Syntyi ajatus, löytyisikö täältä muihin puolueisiin sopivia runoja siis minun tulkintani mukaan. Kyllä löytyi.

 

Mutta kuten tässä Haukion toimittamassa kirjassa sanotaan: ”Runo voi virittää uuteen ajatteluun, auttaa näkemään asioita ja tilanteita toisen näkökulmasta SEKÄ SYVENTÄÄ ITSEYMMÄRRYSTÄ. Ja mikä tärkeintä, Ezra Poundin sanoin: ”Hyvä runo antaa tilaa oivaltaa itse”.

 

Niinpä annan itsellenikin tämän mahdollisuuden, tulkita tavallani. Omistaisin, jos voisin yhden runon, jokaiselle eduskuntapuolueelle. Runoissa ei ole poliittista aatteellisuutta, mutta ne kertovat suomalaisista ja suomalaisuudesta, joita myös puolueiden jäsenet edustavat. Sekä yhden jokaiselle sellaiselle, jotka siitä itsensä tunnistavat ja yhden kaikille päättäjille.

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Suomalainen

 

”Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, 
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, 
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla 
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun, toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”

Jorma Etto

Voisi ajatella, että tämä sopii aivan kaikkiin tai sopi kaikkiin, menneessä
maailmassa, mutta nykyisin erityisesti Perussuomalaisiin. Hehän eivät halua olla edes eurooppalaisia.

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

”Minä en ole ihminen. 
En ole koskaan ollut enkä haluaisi olla.
Olen runo leikkaamattoman heinän yllä,
katkomattomien kuusten latvoissa.
Ne ilmaisevat itsensä minun kauttani.
Joskus olen perhosen muotoinen,
joskus käärme.
Joskus olen huojunta vain,
liike joka ei vie tilaa, ei jätä jälkeä.
Mitä me teemme ihmiselle tallaajalle,
sanokaa veljet.
Miten pääsemme hänestä, sisaret,
moraalisesta ongelmastamme.”

Eeva Kilpi

 

Vaikka, poliittisista puolueista lähes joka ikistä
voisi kutsua moraaliseksi ongelmaksi, niin
kyllä tämä parhaiten istuu siniseen tulevaisuuteen.
Tiennevätkö he edes mitä se tulevaisuus on ja millainen
heidän olemuksensa silloin on, sininen vai läpikuultava.

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

”Häpeä tunnustaa Minna Canth,
emme ole paljon edistyneet
sitten Sinun päiviesi:
työmiehen vaimojen suku
ei ole sammunut,
pysyttelee vain enemmän piilossa
ja on tullut sitkeähenkisemmäksi
antibioottien, e-menetelmien
ja sosiaaliturvan ansiosta.

Tosin kaupungit rakentavat
turvakoteja
tämän päivän Riston perheille,
mutta Homsantuuta tarvittaisiin
vielä monta kertaa
ampumaan
meidän lakejamme ja oikeutta.”

Maaria Leinonen

 

Tässä on sitä vasemmistolaisuutta, tämän päivän vasemmistolaisuutta. Eivät he ole pelkästään työmiehen ja heidän vaimojensa rooleissa, vaan niitä oikeudenmukaisuutta hakevia kansalaisia, heille se voi olla jotakin muuta kuin muille ja varsinkin niille, jotka oikeudenmukaisuutta LOPPUPELEISSÄ jakavat. Milloin se LOPPUPELI alkaa? Milloin se päättyy, summerin soidessako?

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SUOMALAINEN RUKOUS

”Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs!
Kaitse kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä,
heikkoja edessäs!
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs.

Herra, valista meihin,
kasvosi laupiaat,
kunnes armosi alla
kukkivat roudan maat!
Vaivassa vaeltaneihin,
Herra, valista meihin
kasvosi laupiaat!

Tutkien sydämemme
silmäsi meihin luo!
Ettemme harhaan kääntyis,
ettei kansamme nääntyis,
silmäsi meihin luo!
Alati synnyinmaalle
siipies suoja suo!”

Uuno Kailas

 

Kristillisdemokraateille ei oikeastaan sovikaan
muunlainen runo kuin rukous. Onhan heissä paljon uskovia,
ja ehkä se rukous kuuluu tähänkin päivään. Heiltä ei siunausta saa
sellaisille käytännöille, jotka ovat heidän uskoaan vastaan, vaikka kuinka ”rukoilisi”.
Voiko uskon voimalla viedä tätä kansakuntaa eteenpäin?

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

”Kun myyrät uhkaavat yhteistä omaisuutta,
        metsää jossa Suomi elää,
syntyy halu pystyttää lahokantoja
         jäljitteleviä pesäpönttöjä suoaukeitten,
                           metsäaukeitten laidoille.
Ahneus on ainoa säilyttämisen motiivi.
          Kun maailma on tällä tietouskolla
                                                   valaistu,
aletaan etsiä alkuperäistä pimeyttä,
                              lyhdyllä.”

Paavo Haavikko

 

Miksihän yhteen puolueeseen yksi sana,
joka tässäkin runossa esiintyy, niin voimakkaasti
yhdistyy. Onko heistä syntynyt mielikuva, että
he todella ovat ahneita, kaiken itselleen haalivia.
Kyllä. Itsehän he sen mielikuvan ovat luoneet, tekemisillään,
tekemättä jättämisillään. Puhutaan kansallisesta kokoomuksesta.
Lopuksi he varmaan ottavat haltuun sen pimeydenkin ja
pyrkivät hyödyntämään senkin mahdollisimman hyvin, kun ymmärtävät
kuinka lyhtyä käytetään.

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ote runosta MUISTAN KEKKOSEN

 

”…                 edistyksen merkiksi
tämä on aikaisemmin vasta kolmatta kautta
                      enää ei muista mihin ollaan menossa
                                            kylän ympäri on pelto jossa kasvaa
                      nyt kaikkea halvalla kirpputoria ja kebabia ja
hyvä se on vaikka huonompi, elävältä haudattu juntattu maa
asvaltin alla paljastuu viimeisen nousukauden jälkeen
hylättyjen töpseleiden hiidenkiuas
                                                                 tämä ei ole analyysia ajattelu vain karkaa
ajellessa tuulilasin lävitse kirkkaalle
                                            Kekkosettomalle taivaalle
                                                                 nousee haravat olalla roskatynnyristä savu
kauniisti kuin pubinnurkan nuotiovalossa kiharat
                                                                                       putoavat nauravan tytön kasvoille
                                                                 ja salin puolella
                                                                                       flipperi tilttaa
                                            Kiina vyöryy

                                            rahat katoaa

                                            paska hallitsee

                                                                 emme me osaa eikä Kekkonenkaan osannut”

 

Juha Kulmala

 

Ne, jotka ovat tarpeeksi kauan eläneet muistavat vielä Kekkosen.
Oliko hän keskustalaisuuden ruumiillistuma, jota yhä kaivataan.
Onhan heitäkin, jotka näin ajattelevat, ja niitä muita, joille päämäärä ei ole se pyhä lehmä,
vaan kuinka se omaa valtaa lisäämällä saavutetaan. Ei voida sanoa, ettei mikään ole
paremmin, mutta voidaan sanoa, kaikilla ei ole paremmin.

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

RUHTINAS PUHUU

”Kaikella kunnioituksella tämä kansa pitää tuulesta kiinni.
Ihmiset seisoivat Porvoon portilla: päivää.


Hyvä suomalainen, hyvää päivää, minä sanoin,
miten on sikaeläinten laita? ja miten jaksaa vaimo?

minä olen opetellut puhumaan kansalle sen omaa kieltä,
mutta mikään kansa ei puhu,

ei suomi ole mikään kieli, se on tapa istua penkin päässä karvat
                                                                                                         korvilla,
yliaikaiset puheet sateesta ja tuulesta, peritty nyrkinisku pöytään,


sire, se on sellainen kieli, ei sitä voi puhua,
se on pelkkää puhetta eikä lopu,
 

ja me olemme täällä syntiemme tähden kun maaliskuu nyt kääntyy                                                                                                                                                                              kevääksi,
maaliskuu on käsittämättömän lempeä ja kääntyy kevääksi,
 

sire, sanokaa että puolikasvuiset puheet sopivat säkkiin,
ruhtinas, joka on ruhtinas, on ruhtinas ja runoilija, syö paistia
 

ja pitää puhetta ja keinuttaa sillä keinolla kehtoaan, juo lientä
ja polttaa suunsa.”

Paavo Haavikko

Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen oli vaikea yhdistää mitään näistä runoista.
Sitten löytyi pieni oljenkorsi, johon tarttua, kieli. He haluavat edelleen
ajaa sitä toista kansallista kieltä pakon kautta, ei vapaaehtoisuuden kautta opittavaksi.
Eikö suomen kieli heistä ole puhuttavaa, kun sitä toista kieltä niin armottomasti
kouluissa täytyy opiskella, olipa tarvetta tai ei. Niin tekevät nämä tämän päivän ruhtinaat.
Eivät pysty riisumaan menneisyyden haarniskojaan, elämään 2000 luvulla,
ilman viime vuosituhannen säädöksiä ja mekin olemme olleet jo 100 vuotta itsenäisiä suomalaisia.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

”minä ylistän Helsingin katuja roskaista tuulta
valinnanvapauden hihnoja Aleksin sissisotaa
sadetta lihaa Stockmannin kasseja
ruokahalua joka kasvaa syötettäessä
ja pitkiä aamuja reippaita arkia pakokaasussa
työvoimatoimiston matalaa profiilia
Tannerin selän takana minä ylistän
rakenteita & pelastusarmeijaa
viimeistä ratikkaa tavoitteita taivaan lintuja
korttelikuilujen ränneillä rikotuin siivin”

Hannu Kankaanpää

Täytyy myöntää, että tästä runokokoelmasta oli ja on vaikea löytää
sitä aatteen paloa, joka kuuluu sosiaalidemokraateille vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon myötä. Ja vaikka tässä ylistetään niitä valinnanvapauden hihnoja, niin se ei kuulu
tämän päivän sosiaalidemokratian kärkihankkeisiin, muunlainen vapaus kylläkin.
Ja solidaarisuus on mukana ilman Tanneriakin.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

”Jokaisesta ikkunasta näkyy puu
asun Suomessa, maisemassa.
Jos kaipaan kivettyjä katuja,
en metsän vaan metron huminaa
se on napinpainaman päässä.
Ja kun kyllästyn
jokaisesta ikkunasta näkyy taas puu.
Näin kehittyneessä maassa
voi kaiken nähdä yhdestä ikkunasta.”

Pekka Kejonen

 

Vihreyttä olisi ollut tarjolla hyvinkin monella tavalla ilmaistuna, muttei aivan Vihreään aatteen mukailemana. Vihreät ovat edistystä hakeva ja tukeva puolue, ja
kuten tiedämme me voimme vielä nähdä kaiken yhdestä ikkunasta.

Voimme katsoa oikeasta ikkunasta luonnollisesti tai digitaalisesta ikkunasta ja nähdä kaiken vielä olemassa olevana. Kuinka kauan? Vihreitä pidetään city-vihreinä. Eikö olisi helpompaa, jos puuta ei tarvitse istuttaa, jotta sen näkisi, olla myös siellä mistä niitä ei tarvitse kaataa.

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

”Ei missään maailman historiassa

                 näin viisaita kuninkaita
kuin nämä jotka Mediat nostavat
sanomaan mitä tahansa mistä tahansa,
                 piikkari jalassa tai missinkruunu päässä,
tai toinen jalka paljaana, nahkaessu edessä
ja laastia ministerinsalkussa,
tai terveisin pankista joka ikävä kyllä
                 onkin äkkiä meidän.
                 He rypistävät otsaa korvat heiluen
            ja antavat muodolle muodottoman
heti kun mikrofoni saapuu kysymään
tietoa, joka on sitten
mikä tahansa ellipsi niinku, tai
                      jokin sitaatti, parhaastaan.
                 Sen he ovat kutsutut ilmoittamaan, aina rahasta,
positiivisen kuvan ihmisestä, rakkaudesta,
     Euroopan Unionista, jumalasta
johon he ovat toissapäivänä saaneet suhteet kuntoon,
     tai hyvä luoja, itsestään jonka he ovat viimeinkin
löytäneet jonkun housuista. Ei missään
maailman historiassa näin viisaita kuninkaita,
            näin prostituoituja kuningattaria,
näin uskollista kansaa”

 

Pentti Saaritsa

 

Minkälaisia ihmisiä tämä runo kuvastaa. Voisivatko he olla niitä
median nostattamia, tai jopa itsensä nostattamia populisteja, mitä
sitten ovatkin.

-------------------------------------------------------------------------------------------


Jokaiselle sellaiselle, joka haluaa pyyteettömästi
tehdä työtä isänmaamme hyväksi, kaino pyyntö
seuraavan runon sanoin.

ELINEHTO

 

”Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,

elinehto:

Värisevää sielua
ei saa tallata”

                    

Tommy Tabermann

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Pahoittelen vilpittömästi, jos katsotaan, että olen sumeilemattomasti 
käyttänyt hyväkseni toimitettua runokokoelmaa ja lainannut siitä runoja.

 

Satavuotias Suomi on saanut arvoisensa teoksen, josta kiitokset Jenni Haukiolle,
joka on tehnyt mielestäni valtavan työn sen aikaan saattamiseksi. Kyseisestä
teoksesta löytyy paljon rakkauteen, isänmaahamme, äitiyteen, luontoon ja moniin
perisuomalaisuuteen liittyvää kaipuuta, iloa ja tuskaakin näiden mainioiden suomalaisten
runoilijoiden tuntojen ilmentyminä. Joskus täytyy vain löytyä tarkoitus, että lukee jotain sellaista, mikä ei kuuluisi omaan mukavuusalueeseen niin sanotusti.

 

Lähde:

KATSO POHJOISTA TAIVASTA, toimittanut Jenni Haukio

lainattujen runojen viitteet löytyvät kyseisestä teoksesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kiva kirjoitusidea! Kiitos. Kirjasta saa hieman käsitystä, vaikka ei sitä omistakaan. Olen hankkinut jonkun Jenni Haukion oman runokirjan (Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata), siinäkin on ajatusta.

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Kiitoksia palautteesta. Kyseinen teos on tehty taiten, ilman
sen loistavia hakemistoja tämä minunkin kirjoitukseni olisi ehkä
jäänyt tekemättä. Ja minä olen lukenut vasta pienen osan
näistä runoista. Ihminen tarvitsee luovuutta tavalla tai toisella
ja tarkoituksen tekemisilleen.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos, olipa harvinainen ja hieno ploki!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset